perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Laulu Anna Politkovskaljalle

candles for Anna Politkovskaja

Uuden ajan kynnyksellä ? Laulu Anna Politkovskaljalle

uuden ajan kynnyksellä
syntyy mustelmia

uuden ajan kynnyksellä
syntyy ruumiita

se joka kertoo totuuden
se joka päättää toimia
saa hississä luodin otsaan

ne eivät vielä tiedä sinusta
ne eivät vielä tiedä minusta

ammutut laukaukset kuuluvat pitkälle
(laukaukset kuuluvat pitkälle)
mustelmat näkyvät pikälle
(mustelmat näkyvät pitkälle)
lopulta ne kuitenkin katoavat
ja hautausmaan keskelle kasvaa
kymmenen uutta puuta

uuden ajan kynnyksellä
syntyy mustelmia

uuden ajan kynnyksellä
syntyy ruumiita

kun maa on rumimmillaan
ammutut muistetaan paremmin
kuin ne jotka maksavat murhan

ne eivät vielä tiedä minusta
ne eivät vielä tiedä sinusta

ammutut laukaukset kuuluvat pitkälle
(laukaukset kuuluvat pitkälle)
mustelmat näkyvät pikälle
(mustelmat näkyvät pitkälle)
lopulta ne kuitenkin katoavat
ja hautausmaan keskelle kasvaa
kymmenen uutta puuta

San. Terhi Kokkonen, säv.&sov. Kerkko Koskinen

Laulu on ladattavissa MP3 muodossa Voima lehden sivuilla ja heistä ketkä ei ole riittävän kuuluisia päästäkseen lauluihin voi lukea täältä.

Tänä vuonna on 61 journalistia surmattu, 28 media-assistenttia surmattu, 131 journalistia vangittu, 3 media-assistenttia vangittu ja 61 verkkojournalistia ja bloggeria vangittu. (Lähde: RSF 20.10.2006.)

Näin teknokraattina sitä kuvittelee välillä, että mahdollisuus anonyymiin kommentointiin on tärkeää, mutta jos ollaan edetty sinne missä on pakko esiintyä anonyymisti, niin silloin ollaan jo liian pitkällä. Yhteiskunnan tehtävänä on suojata jäseniään niin, ettei anonyymiutta tarvita ja journalistit ovat tässä näkyvimpänä etulinjana kertomassa suojan murentumisesta. Kun jossain toimittajia katoaa, kuolee tai vangitaan niin se kertoo, että siellä meitä taviksia on uhanalla myös anonymiteetistä riippumatta.

Yhteiskunta olemme minä, sinä... me kaikki globaalisti.

http://eu.amnesty.fi/


EDIT: kuva on Kari Haakanan ottama.

Ei kommentteja: