keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

Ylen mahdollistajastrategia

Olin viime perjantaina Ylen järjestämässä tapaamisessa, jonka tarkoitus oli esitellä Ylen uutta mahdollistajastrategiaa nettiväelle. Strategian idea on "vastapuolen" kiteyttämänä seuraava:

"Yle antaa julkisin varoin tuotetun aineistonsa ja palvelunsa ilmaiseksi kaikkien käytettäväksi ja hyödynnettäväksi.", lähde

Iso peukku tuolle! Myös STT:n paniikkireaktio osoittaa Ylen suunnittelevan jotain liian hyvää jotta sen voisi sallia. :)

Yleläisetkin näyttävät olevan tosissaan. Ylen hallitus ja hallintoneuvosto ovat hyväksyneet mahdollistamisstrategian ja perjantain tapaamisessa sitä esitteli Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner.

Mikä oli sitten tapaamisen anti? Kovin juttu tietysti on se, että Yle johtoryhmää myöten on avoimemman Ylen takana. Lisäksi oli hienoa huomata se, että ainakin osa Ylestä on hiffannut miten netissä tulisi toimia. Samalla Yle tuli järjestäneeksi Isossa Pajassa loisteliaan Blogi/Jaiku/Qaiku-miitin ja tapasin ekaa kertaa IRL ison liudan netistä tuttuja ihmisiä.

(Tapahtumasta netissä: Qaiku-thread 1, Qaiku thread 2, kuvia, Ylen blogientry, Anne Rongas, Kari A. Hintikka , Puheet Yle areenassa)

Kiitokset kaikille :)

Kritiikkinä tapahtumasta voisin kuitenkin sanoa, että tapaamisessa ei käsitelty ollenkaan sitä mitä Yle käytännössä voi tehdä ja mitä ei. Meinaan mahdollistajastrategiasta huolimatta Yle tarpoo tekijänoikeus- ja levityssopimusten suossa eikä ole vapaa toimimaan niin kuin haluaa. Olisi siten mielenkiintoista kuulla suurten sanojen sijaan mitä Yleläisten mielestä on oikeasti mahdollista tehdä.

Lisäksi niidenkin sisältöjen kohdalla jotka ovat levitysoikeudellisesti ongelmattomia Yle joutuu varomaan kaupallisten toimijoiden tontille astumista.

Tästä Klaus Fleming blogasi yksittäisen toimittajan kannalta ja suurista linjoista puolestaan "väittelivät" Ylen Napit vastakkain ohjelmassa Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ja Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner. (kuuntele, keskustelu)

Ohjelmassa Jungnerin pointti oli se, että kaikille on eduksi jos julkisilla varoilla kustannettuja sisältöjä käytetään uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien kehittämisessä ja, että homma on reilua silloin kun kaikille annetaan samat mahdollisuudet.

Tämä käytäntö on käytössä mm. Yhdysvalloissa, jossa valtion työntekijöiden, kuten Nasan, julkaisema aineisto on tekijänoikeuksien ulkopuolella. Ja jos mietit mitä hyötyä tuosta on, niin netin kaikille avoimet karttapalvelut esimerkiksi ovat alunperin yksi Yhdysvaltojen vapaan karttadatan suora sovellutus.

Pentikäisen pelkona puolestaan oli se, että Yle ryhtyy jakamaan sisältöjään kaupallisilla kanavilla ja siinä sivussa estää muun kaupallisen toiminnan kehittymisen.

Pentikäisellä on pointti, mutta IMHO pelko Ylen ja yksityisten toimijoiden kanavien sotkeutumisesta on turhaa, koska se on jo tapahtunut. Nykyäänkään käyttäjää ei kiinnosta se, että miltä kanavalta digiboksille nauhoitettu ohjelma on tullut ja Ampparista pääsee sulassa sovussa lukemaan niin Ylen, kaupallisten toimijoiden kuin kansalaismediankin uutisia. Riippumatta siitä mitä Yle tekee, niin tulevaisuudessa tuo eri kanavien ja toimijoiden sulautuminen yhdeksi isoksi blobiksi ilman rajoja vain kiihtyy.

Lisäksi vähän harmillisesti Pentikäinen ei kerro Sanomien omista Creative Commons kokemuksista. Konserniin kuuluvat Taloussanomat, ITViikko ja Digitoday ovat jo lähemmäs pari vuotta lisensoineet uutisensa Creative Commons (Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen) -lisenssillä ilman suomalaisen uutismedian tuhoutumista.

Enkä keksi mitään syytä miksi Ylen siirtyminen osassa sisällöistään esimerkiksi Creative Commons (By-SA) -lisenssiin olisi yhtään sen ihmeellisempi muutos kuin edellä mainittujenkaan tekemä siirtyminen aikoinaan.

Muuten kuin siitä periaatteellisesta syystä, että Yle ei saa (tehdä yhtään mitään. :)

Muita linkkejä

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Web 2.0 failed

Tänään olisi ollut Megapolis 2023 - Onnelliset kaupungit häppeninki Jyväskylässä eikä kukaan (internetissä) kertonut siitä mulle.

Olisin mennyt jos olisin tienny. :(

perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Nettisensuuria Australiassa

Australiaan ollaan pykäämässä muiden länsimaiden tavoin lastensuojelun verukkeella internetsensuuria ja Australian viestintäministeri Stephen Conroy puolusti eilen TV-paneelissa sensuurin tarpeellisuutta seuraavin sanoin:

Black lists are needed to combat child pornography, pro-rape and incest websites", lähde

Suodatus on siis vielä kehitteillä ja sitä piti testata nyt keväällä. Blokkilista kuitenkin vuodettiin jo viikko sitten ja sen sisältö herätti heti aikamoisen debatin. Seurauksenaan se, että Australian kolme suurinta operaattoria vetäytyivät sensuurisuunnitelmasta. Syntyneen metelin syynä olivat listalta löytyneet tunnetut nettisivustot.

Esimerkiksi
linkit on worksafe ja Australian valitsema tekniikka mahdollistaa yksittäisten sivujen sensuroinnin joten listalla oleminen ei tarkoita, että koko sivusto olisi aiottu sensuroida.

Se miksi nuo muun muassa herättivät kärkkään debatin Australiassa on se, että Redtube (youtube pornolle) on Alexan mukaan Australian 36 suosituin sivusto. Naapurintyttö tyyliseen softcoreen erikoistunut Abby Winters on Australian suurimpia pornotaloja. Uhkapelisivusto Betfairilla puolestaan on voimassaoleva ikärajasuositus sensuurilistaa ylläpitävältä ACMA:lta.

Näiden sensurointi oli jo jotain vallan muuta kuin julkisuudessa puhuttu lapsipornon ja terroristien sensurointi ja debatin alettua ACMA julkaisi tarkemman tiedotteen siitä mitä oikeastaan ovat sensuroimassa:

-- CLIP --

The following categories of online content are the sole categories that are prohibited:

  • Online content that is classified RC or X 18+. This includes real depictions of actual sexual activity, child pornography, depictions of bestiality, material containing excessive violence or sexual violence, detailed instruction in crime, violence or drug use, and/or material that advocates the doing of a terrorist act.
  • Content which is classified R 18+ and not subject to a restricted access system. This includes depictions of simulated sexual activity, material containing strong, realistic violence and other material dealing with intense adult themes.
  • Content which is classified MA 15+, provided by a mobile premium service or a service that provides audio or video content upon payment of a fee, and not subject to a restricted access system. This includes material containing strong depictions of nudity, implied sexual activity, drug use or violence, very frequent or very strong coarse language, and other material that is strong in impact.
...

ACMA’s current list of approximately 1100 URLs relating to prohibited content and potential prohibited content hosted outside Australia includes material in the following categories:
  • depictions of child sexual abuse;
  • depictions of bestiality;
  • material containing excessive violence or sexual violence;
  • material containing detailed instruction in crime, violence or drug use;
  • real depictions of actual sexual activity;
  • depictions of simulated sexual activity which are not subject to a restricted access system.

-- CLIP --

Eli oman näkemyksensä mukaan ACMA voisi laittomuuksien lisäksi blokata pääsyn K18 materiaaleihin jos niissä ei ole ikärajavalvontaa.

Mut mut, mitä veikkaatte, että onko Australian malli myös EU:n malli eli yritetään pistää lapsille sopimaton sisältö lukkojen taakse kunhan ollaan saatu jäsenvaltiot ensin sensuuriruotuun?

Tähän liittyen hyvä uutinen on, että EU-parlamentti tyrmäsi Internet-kontrollin tiukentamisen. (HS)


Uutisia Australian nettisensuurista

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Satunnainen poiminta Lex Nokiasta osa 2

Näemmä Lex Nokian osalta juttuja tapahtuu yhä. Seuraavat tulivat internetissä vastaan äsken.


Vasemmistoliiton ryhmäaloite Turun kaupunginvaltuustolle

Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmän mielestä sähköisen viestinnän tietosuojalain eli Lex Nokian käyttöönottaminen kunnassa vaarantaa kuntalaisten ja kunnan työntekijöiden perusoikeuksia muun muassa rajoittamalla kunnan työntekijöiden yksityisyydensuojaa ja viestinnän tietosuojaa. Laki koskee yhteisötilaajan oikeutta käsitellä sähköisen viestinnän tunnistetietoja.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki antaa yhteisötilaajille poliisia suuremmat oikeudet työntekijän tunnistetietojen saamiseen. Lain soveltaminen vaarantaa myös tiedotusvälineiden lähdesuojaa ja on ongelmallinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamien ihmisoikeuksien kannalta. Useat oikeusoppineet, kansalaisjärjestöt ja poliisin edustajat ovat todenneet lain epäkohdat ja puutteet.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän kantana on, että kunnan ei tule yhteisötilaajana soveltaa sähköisen viestinnän tietosuojalakia missään toimivaltaansa kuuluvassa asiassa, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tämä koskee kunnan toimintaa työnantajana sekä esimerkiksi kunnan kirjastoja, oppilaitoksia, kunnan omistamia taloyhtiöitä, kuntien liikelaitoksia sekä kuntayhtymiä.

Edellä olevan perusteella esitämme, että kaupunginhallitus päättää, ettei Turun kaupunki ota missään toiminnassaan käyttöön Lex Nokiana tunnetun sähköisen viestinnän tietosuojalain mukanaan tuomia valtuuksia.

Turussa 9.3.2009

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä

Operaatio Kukkamyrsky.

Lex Nokia TV-mainoksen tehnyt porukka on nyt lähettämässä presidentille kukkaviestiä, jossa presidenttiä pyydetään hankkimaan korkeimmalta oikeudelta lausunto Lex Nokian perustuslaillisuudesta ennen lain vahvistamista.

Presidentti voi perustellusti näin tehdä, koska a.) kansalaisten perusoikeuksiin puuttuvaa lakia ei säädetty perustuslainvaatimassa järjestyksessä ja, b.) valtakunnan johtavat oikeusoppineet olivat järjestelmällisesti yhtä mieltä muutoksen ongelmallisuudesta.

Harmi vain etteivät ajoittaneet tätä naistenpäivään, mutta kivahan presidentille on kukkia lähettää muulloinkin.

EDIT: Kukkamyrsky loppui jo ja lähettivät 300eurolla kukkia ja presidentti hyväksyi lain. Helsingin Sanomien uutiset: Yksi, kaksi. Sivuhuomiona niin kukkamyrskyn sivut taisivat joutua eilen DDOS:n uhriksi.


sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Satunnainen poiminta Lex Nokia -uutisoinnista.

Tietosuoja on tärkeä asia. Se että suomalaisen duunarin ja insinöörin työtä ei varasteta, siitä on haluttu pitää huolta kaikissa liberaaleissa demokratioissa , Jorma Ollila (L Yle, IL)

Heh, tavallaan se on hyvä meille ettei Suomi ollut liberaali demokratia Nokian perustamisen aikoihin :) Nokia Aktiebolagin perustaminenhan 1800-luvulla meni yrityssalaisuuksien kannalta vähän rennompaan tapaan.

Puulumpun valmistus vaati uutta tekniikkaa

Metsäisen Suomen koskien partailla oli puunjalostusteollisuuden luvattu maa, jota monet bisnesmiehet tavoittelivat. Yksi heistä oli nuori vuori-insinööri Knut Fredrik Idestam. Häntä ei virkamiehen ura jaksanut kiinnostaa, vaan veri veti teollisuuteen.

Idestam onnistui saamaan luvatusta maasta hyvän tontin. Tampereen kaupunkikartassa tontin numero oli 16. Se sijaitsi alue- ja veropoliittisia erioikeuksia nauttivan kaupungin ydinkeskustassa kosken rannalla. Nykyisin tällä Hallituskadun itäpäässä sijaitsevalla tontilla toimii Metsä-Serlaan kuuluva Takon kartonkitehdas.

Idestamin yritys sai toimiluvan vuonna 1865 ja aloitti tuotannon maaliskuussa 1866. Puulumpputehdas sovelsi uutta, mullistavaa teknologiaa. Saksassa oli muutama vuosi aikaisemmin keksitty, että puusta voitiin hioa kuituja paperin raaka-aineeksi.

Puusta saatiin paperia paljon halvemmalla kuin aidosta lumpusta. Ennen Idestamia menetelmää oli Suomessa käyttänyt vain yksi yritys, Viipurin lähellä toiminut apteekkari Achates Thunebergin puuhiomo.

"Tämä paperi näyttää sekä sujuvuutensa että sitkeytensä puolesta olevan tavallisen paperin vertaisen", Sanomia Tampereelta kirjoitti innoissaan huhtikuussa 1866.

Nokian synty vaati vähän teollisuusvakoiluakin. Idestam keksi tehtaansa perustamisidean stipendimatkalla Saksassa. Mägdesprungin metalliteollisuuslaitoksen insinöörit esittelivät Idestamille laitoksen yhteyteen perustettua puuhiomoa, joka oli uutta Saksassakin.

"He eivät olleet vielä ehtineet lopettaa selostustaan ennenkuin koneiden ympärille innostuneina hyörivien joukkoon ilmaantui kiukustunut uusi tulokas, puuhiomon omistaja, joka muitta mutkitta ajoi kutsumattomat vieraat tiehensä", kertoo Karl Ekman vuonna 1930 ilmestyneessä historiateoksessa Nokian tehdas.

Idestamkin varjeli yrityssalaisuuksia tarkasti. Kun hänen palveluksessaan ollut ruotsalainen työnjohtaja julkaisi puumassa- ja pahviteollisuutta käsittelevän oppikirjan, Idestam osti kaikki käsiinsä saamansa kappaleet.

Painoksen myöhemmät kohtalot ovat hämärän peitossa, Ekman kertoo
. (l. Verkkouutiset)