perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Suomi vuonna 2030

Yleltä tulee parhaillaan Johanna Sinisalon käsikirjoittama kahdeksan osainen Suomi vuonna 2030 -minisarja, joka kertoo uutistoimisto Mediavirran meiningeistä tulevaisuuden Suomessa. Käsitellyt aiheet ovat asiantuntijoiden luomia(dystooppisia) tulevaisuusskenaarioita joihin on keskitytty draaman kustannuksella turhankin paljon. Jos kuitenkin pystyy ohittamaan liiallisen rautalangan ja ärsyttävän englishkan, niin ohjelman konsepti on herkullinen.

Varsinkin Itä-Turun palavat ghetot ja peltoja salaa kyntävät maanviljelijäterroristit ovat ihan mielettömän hienoja oivalluksia.
Yllättävän pienellä huomiolla sarja on kuitenkin netissä päässyt. Jotain mielenkiintoisia huomioita sentään löytyi kun googletin:

"Onko meillä jo valmis konsensus lähivuosikymmenien kehityskuluista? Siru käteen ja turvaluokitus.", kysyy Tuija Aalto Jaikussa

Toivottavasti ei ole ja toistaiseksi löytyy vielä sarjaa erikoisempiakin visioita.

"Vuonna 2100 syntyvyys on täysin kontrolloitua. Perheitä ei enää ole, vaan synnytyksen jälkeen lapsi otetaan tuotantoyhtiön huostaan.

Kuuden vuoden iässä lapsi lähetetään BB-taloon. Jokaviikkoisessa lähetyksessä rumimmat ja vähiten mielenkiintoa herättävät lapset äänestetään pois talosta. Talosta pudonneet steriloidaan ja heidät lähetetään maanalaisiin tehtaisiin pakkotyöhön tieteen ja tuotannon töihin.

20-vuotiaaksi talossa selvinneet saavat yliopistokoulutuksen. He voivat valmistua mm. lätkänpelaajiksi, juontajiksi, malleiksi, näyttelijöiksi tai laulajiksi. Viiden vuoden koulutuksen jälkeen he aloittavat uransa ja suosituimmat heistä välttävät pakkotyön.

35-vuotiaaksi selvinneet vapautuvat velvoitteistaan. Heidät vapautetaan pakollisesta ehkäisylääkityksestä ja he saavat halutessaan lisääntyä. "
, DorkaM Suomi24:lla.

Tavallaan Suomi 2030:n suurin ongelma on siinä, ettei pelkkä Suomeen sijoittaminen tee jo konsensuksen tasolla olevasta dystopiasta mitenkään uutta ja yllättävää. Sense-of-wonderin tarjoamiseksi sarjan pitäisi olla joko reilusti scifimpi tai sitten draamallisempi jolloin tulevaisuus voitaisiin sulauttaa tapahtumien sekaan.

Esimerkiksi mielenkiintoisempi - ja ehkä ajankohtaisempikin - versio olisi ollut vaikka Kotikatu-tyyliin kuvattu pätkä positiivisesta skenaariosta, jossa ollaan pelastettu tiikerit sukupuutolta ja suomessa onnistuttu säilyttämään hyvinvointivaltio samalla kun ollaan siirrytty ekologisesti kestävään elämäntapaan. Tähän ympäristöön voitaisiin kuvata tavisten elämää, kuten sitä miten futis-isä vie seitsämän vuotiaan poikansa terveyskeskukseen tarkistettavaksi digikameran diagnosoitua hänen kipeän kätensä murtuneen ilmajalkapallo-ottelussa.

Tällöin oltaisiin jo alueella mitä ei olekaan enää niin helppo kuvitella, mahdollisesti optimistinen tulevaisuus on jopa yhteiskunnan sokeassa pisteessä, mutta sinänsä se on yhtä lailla mahdollinen kuin yritysten johtama poliisivaltio-Suomikin.

3 kommenttia:

Niko L. kirjoitti...

Dystopioita on helpompi kuvailla kuin positiivisia utopioita, joista tulee helposti latteita. Mutta sinä onnistuit aika hyvin, sillä olit onnistunut jättämään muuten positiivisen tulevaisuudenkuvasi sekaan myös dystooppisia piirteitä: emme siis tulevaisuudessakaan pääse eroon terveyskeskuksista.

Erkka Piirainen kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Pitää kaivella katsottavaksi mitä vielä tarjolla on :)

zache_ kirjoitti...

Niko L:

Emmekä myöskään luunmurtumista. Mut joo dystopioita on kyllä helpompi kuvata.

Erkka:

Ollos hyvä vaan, blogaappa muuten sarjasta jos saat siitä jotain mielenkiintoista irti :)