tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Kaikki paitsi kelluminen on turhaa



Vuodesta 1997 on Kerava-jokea laskettu vuosittain päissään mitä ihmeellisimmillä kelluvilla kapistuksilla. Ajan myötä Kaljakellunta-tapahtuma on kasvanut niin isoksi, että se on saanut oman Wikipedia artikkelinsa, valtamedia julkisuutensa ja nyt myös viranomaisten huomion. Seuraavaksi Vantaan käräjäoikeudessa tullaan arvioimaan se, että ovatko kaljakellunta.com:n ylläpitäjät syypäitä siihen, että kesällä muutama tuhat ihmistä laski kännipäissään Kerava-jokea. Osa vieläpä ilman pelastusliivejä.

Helsingin Sanomien keskusteluosastolle Kaljakellunta.com -sivuston aikaisempi ylläpitäjä Mikko Kiuru (joka siis ei tullut syytetyksi) kirjoitti syytteestä ja tapahtuman luonteesta seuraavaa:

Kaljakellunta on ollut virkavallan tiedossa ihan alusta asti. Siitä on myös keskusteltu heidän kanssaan eri tilanteissa. Ja heti kun poliisi pyysi sulkemaan nettisivuston, se suljettiin. Kellujien puolelta toiminta on ollut alusta asti 100% läpinäkyvää ja avointa.

Roskaaminen on ollut iso ongelma, vaikka se ei varsinaisesti liity koko oikeusjuttuun mitenkään. Ainoa paikka, jossa roskaamisongelmaa yritettiin ratkoa oli kellunta-sivuston keskustelupalsta (joka nyt on suljettu poliisin pyynnöstä). Tällaiset ongelmat on ratkaistavissa rauhanomaisesti, jos sitä halutaan. Olen itsekin ollut kellunnan siivoustalkoissa useina vuosina. Energiansa voi käyttää joko rakantavasti tai tuhoavasti. Poliisi olisi voinut järjestää esim. tilaisuuden, jossa ongelmaan olisi yhdessä voitu etsiä ratkaisua.

Kun keskustelette tästä asiasta, muistakaa, että puhutaan äärimmäisen tärkeistä perusoikeuksista: kokoontumisvapaudesta ja sananvapaudesta. Vaikka joku ei tykkäisi kaljasta tai joessa kellumisesta, se ei tarkoita etteikö perusoikeuksista pitäisi pitää kiinni. Ja muistakaa sekin, että virkavalta on itse aiheuttanut tämän vastakkainasettelun. Kelluntasivuston ylläpitäjät eli nyt syytettynä olevat eivät missään vaiheessa ole uhanneet yhteiskuntaa tai virkavaltaa mitenkään vaan ovat aina olleet täysin yhteistyöhalusia virkavallan kanssa. Muistaakseni vuonna 2006 he itse omatoimisesti soittivat viranomaisille ennen kelluntaa ja keskustelivat ongelmien minimoimisesta.

Itse perustin tuon Kellunnan nettisivun vuonna 2000 ja vasta vuonna 2005 luovutin sen nykyisille ylläpitäjille. Miksi yhtäkkiä vuonna 2008 tämän sivun ylläpitämisestä tuli laitonta? Missä kulkee raja, jolloin nettisivun ylläpitäjän pitää hakea poliisilta lupa kirjoituksilleen tai keskustelualueella tapahtuvalle keskustelulle? Oliko sivun perustaminen vuonna 2000 jo rikollista? Olenko ollut kriminaali tietämättäni?

Jatkossahan kaljakellujat tulevat kohtaamaan jonkun muun sivuston alla (esim. Facebookissa). Viranomaisten kannattaisikin jo aloittaa yhteydenotot kyseisen sivuston ylläpitäjiin, jotta saadaan ensi vuodeksi vielä isompi oikeudenkäynti aikaiseksi.

Kiuru myös blogasi aiheesta ja tuli haastatelluksi Radio Rockin Korporaatioon (0:20s ja 6:25) . Lisäksi puolustusta edustava Turre Legal on blogannut aiheesta.

Sinänsä tuo vuosittainen kaljakellunta on samanlaista itseorganisoituvaa toimintaa kuin Vappupiknikit. Niitäkään ei kukaan järjestä vaan ihmiset "vain" tietävät minne ja milloin kokoontua ja jättävät siinä sivussa jälkeensä sotkua. Viestinnän tehostumisen myötä noita tapahtumia on vain huomattavasti helpompi järjestää jolloin Vapun lisäksi on ilmestynyt Kaljakelluntoja, Botelloja, Street partyjä ja Flash mobeja jne.

Samalla määrän kasvaessa viranomaiset luonnollisesti haluavat saada jonkun siivoamaan jäljet, hankkimaan järjestysmiehet ja ottamaan haukut vastaan jos homma kusee. Joten nyt asialle haetaan ennakkotapausta oikeudesta.

Toisaalta toistaiseksi Kaljakellunta on ollut hauskanpitoa ilman onnettomuuksia tai muitakaan syitä miksi se pitäisi kieltää joten saas nähdä miten oikeudessa käy.

Uutisia
Linkkejä

maanantaina, lokakuuta 26, 2009

Haamupäivityksiä tiedossa.

Tagitan tänään aikaisemmat postaukset joka varmaankin näkyy tilaajille haamupäivityksinä. Pahoittelen häiriötä.

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

E-kirjan palautus ja Creative Commons tärppejä

Kuva: NYC2123 by Chad Allen & Paco Allen (Lisenssi)

Kävin eilen palauttamassa lainaamani Turun kaupunginkirjaston sähkökirjojen lukualustan ja annoin samalla palautetta siitä, että laitteeseen valitut kirjat eivät rivity oikein. Olin kuulemma ensimmäinen joka mainitsi asiasta, joten näytin esimerkinkin ongelmasta ja kerroin mistä se johtuu. Sinänsä kirjaston tädit olivat sen verran vähän innostuneita lukualustoista etten ole varma siitä, että tehdäänkö asialle mitään. Kirjasivat kuitenkin ongelman ylös.

Siinä sivussa kuulin (toistamiseen) selityksen siitä, että laitteiden sisältö on vanhaa tekijänoikeudellisista syistä. Sitten kun joskus hamassa tulevaisuudessa saadaan kustantajien, tekijänoikeusjärjestöjen jne kanssa korvauksista sovittua, niin laitteisiin saadaan ostettua uudempaa kirjallisuutta. Yritin ehdottaa, että laitteisiin voitaisiin jo nyt pistää sopivasti lisensoituja Creative Commons sisältöjä. Olisin voinut yhtä hyvin puhua kiville.

En sinänsä usko, että heillä on mitään ko. lisenssejä vastaan ja mahdollisesti eivät edes tienneet mitä Creative Commons-lisenssit ovat ... mutta oh well... jos jotakuta muuta kiinnostaa niin tässä muutama vinkki ystävällisesti lisensoiduista kirjoista:

NYC2123 on tulevaisuuden New Yorkiin sijoittuva cyberpunk-sarjakuva. Se on alunperin tehty Sony PSP -pelikonsolilla luettavaksi ja sitä jaetaan myös lähdekoodimuodossa. Skaalasin lähdekoodeista ensimmäisen osan Bebookin käyttämään tarkkuuteen ja sarjakuva toimi siinä erinomaisesti (tekemäni kuvat zippinä).

Toinen mielenkiintoinen on vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva Shadow Unit -hypermediakirja/novellisarja. Teos löytyy myös ebook-versiona joka yrittää säilyttää säilyttää alkuperäistä toiminnallisuutta mahdollisuuksien mukaan. En ole kokeillut kirjaston Bebookilla tätä kirjaa, mutta kokeilin kuitenkin hyperlinkkejä yleisemmin eivätkä ne toimineet laitteen ohjelmistolla. Valmistajan uudemmassa ohjelmistossa ja OpenInkpotissa hyperlinkkien pitäisi kuitenkin toimia. (jos joku tietää, että toimivatko ne niin voisi kommentoida)

Perinteisistä puhtaista tekstikirjoista Cory Doctorown Little Brother on ihan pätevää scifiä. Toinen mielenkiintoinen kirja on Bruce Sterlingin tositapahtumiin perustuva The Hacker Crackdown. Kirja kertoo 90-luvun alun hakkeriratsioista jotka johtivat Electronic Frontier Foundationin syntymiseen.

Suomeksi löytyy valitettavan vähän levittämisen sallivaa kirjallisuutta. Tunnetuimmat teokset ovat Henrik Ingon open source-liikkeestä ja sen historiasta kertova Avoin elämä ja fiktion puolella tieteiskirjailija Kimmo Lehtosen LUEMINUT. Lueminusta on tehty myös sarjakuvaspinoff joka ei ole CC-lisensoitu. Suomenkielisiä äänikirjoja löytyy lisäksi jokunen Librivoxista. Librivoxista löytyvistä kirjoista olen tainnut ainoastaan kuunnella Tuija Aallon lukeman Rautatien, joka oli ihan hauska ja hyvin luettu.

tiistaina, lokakuuta 13, 2009

Kokemuksia Turun kaupunginkirjaston sähkökirjasta


Turun kaupunginkirjasto aloitti syyskuussa sähkökirjojen lainauksen asiakkailleen ja kävin viime viikolla lainaamassa yhden Bebookin. Olin mahdollisesti ensimmäinen lainaaja. Kirjaston ja Ylen uutisen perusteella sähkökirjojen lainaussysteemi on seuraava:

Lainattavia laitteita on 7, joista voi lainata yhden 14 päivän ajaksi. Lainaa ei voi uusia eikä laitteita voi varata eli niitä lainataan sen mukaan miten niitä sattuu olemaan paikalla. Mitään panttia ei ole, mutta jos rikkoo laitteen niin se kustantaa 280 euroa. Merkiltään laitteet ovat Bebookkeja ja joukossa on ainakin yksi Cybook.

Laitteissa on valmiiksi kirjaston ennalta valitsemia tekijänoikeusvapaita kirjoja (lista täällä, pdf), jotka eivät valitettavasti ainakaan lainaamassani laitteessa rivittyneet oikein. (kuva virheellisestä rivityksestä). Käytännössä ongelma johtuu kirjaston käyttämästä plaintext tiedostomuodosta jossa käytetty rivinpituus on liian suuri. Asia korjaantuisi helposti vaihtamalla tiedostomuotoa.

Henkilökohtaisesti Kalevalan rivittyminen väärin ei ole mikään suuri ongelma, koska laiteeseen laitteeseen voi myös kopioida haluamiaan kirjoja. (esim Bebookin sivuilta). Tiedostojen siirto tapahtuu joko SD-muistikorttien avulla tai liittämällä Bebook USB-johdolla tietokoneeseen jolloin se näkyy tietokoneelle tavallisena massamuistina (muistitikun tapaan).

Kokeilun perusteella laite tukee todella laajasti eri tiedostomuotoja ja siirrettävät kirjat voivat olla esimerkiksi pdf, html, mobi tai epub -muotoisia. Kuvat puolestaan voivat olla ainakin harmaasävyisiä gif,png tai jpg .kuvia. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää ettei mikään värillinen sisältö toimi ja liian monimutkaiset/isot tiedostot saivat laitteen nopeasti käynnistymään uudelleen. (huom. laitteissa on vanha firmware ja päivitetty ohjelmisto varmaankin korjaisi osan vakausongelmista) Sarjakuvien kohdalla luettavuuteen auttaa lisäksi paljon kuvien skaalaaminen ennalta laitteen käyttämään 760x600 resoluutioon.

Suurimman vaikutuksen on tähän mennessä tehnyt laitteen uskomaton akkukesto ja näytön mukavuus. Jotain käsitystä laitteen soveltuvuudesta eri asioihin saa ehkä seuraavista kuvista:



Linkkejä

tiistaina, syyskuuta 08, 2009

Linkit Jussi Halla-ahon tuomioon.

“Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa.” - Helsingin käräjäoikeus 8.9.2009

Jussi Halla-aho sai tänään 33 päiväsakkoa, yhteensä 330 euroa, syyttäjä Mika Ilmanin toimitaa kritisoineesta tekstistään mm. yllä olevin perusteluin. Tuomio tuli uskonrauhan rikkomisesta ja sen kummemmin asiaa analysoimatta linkitän itse tekstiin ja sitten tuomioon.
Kommentteja oikeudenkäynnistä
Muita Linkkejä

Apulaisoikeusasiamiehen lausunto nettisensuurista ja fiktiota

Pikkasen myöhään huomattu, mutta mainitsen kuitenkin kun tätä ei ole tunnuttu huomaavan oikein missään. Heti hallinto-oikeuden annettua toukokuussa päätöksen siitä ettei internetsensuurista voi valittaa antoi myös apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt oman lausuntonsa. (via Tietokone)

Lausunnon sisältö on tiivistetysti se, että laki tarkoituksella jättää olennaisia asioita avoimiksi ja soveltajan harkinnanvaraan. KRP on siten tulkinnut lakia oikein eikä huolimattomuutta lukuun ottamatta selvityksessä ole tullut esiin, että keskusrikospoliisi olisi ylittänyt harkintavaltansa tai käyttänyt sitä väärin.

(Eli KRP:llä on oikeus sensuroida nettiä salaisilla mustilla listoilla siten miten kokevat sen tarpeelliseksi ilman valitusoikeutta, koska Eduskunta on suuressa viisaudessaan niin halunnut.)

Oikeusasiamiehen mukaan varsinaiset ongelmat liittyvät pikemminkin itse lakiin ja Liikenne- ja viestintäministeriön pitäisi tarkistaa, että kaipaisiko lausunnossa käsitellyt tulkinnanvaraiset kysymykset (erityisesti kotimaisten sivustojen asema, suodatuksen tarkkuus ja linkityksen merkitys sekä muutoksenhakuoikeus) tarkennusta. Lvm:llä oli vastausaikaa 4.9.2009 saakka joten periaatteessa Lvm:n näkemys pitäisi löytyä jo jostain.

Lisäksi apulaisoikeusasiamies huomauttaa, että lain säätämisen jälkeen on ilmestynyt Euroopan neuvoston ministerikomitean internetin suodatusta koskeva suositus sekä Euroopan Parlamentin käsittelyssä ollut telekommunikaatiopaketti, jonka yksi keskeinen kysymys oli se, että tulisiko Internetin käyttörajoituksilla olla aina tuomioistuinkontrolli.

Linkkivinkki

Nettisensuuria sivuten törmäsin Blogilistan kautta Internetin pimeät puolet -blogiin. Sen maailmassa verkkorikolliset hääräilevät laeista ja maiden rajoista piittaamatta ja tavallisia kansalaisia suojelee internetiä työkseen suodattava ylikomisario Karri Luoma ja viranomaisvalvonta.

Linkkejä

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Kulkupelejä herrasmiehille ja -naisille, osa 3

Helsingin Sanomien sähköautouutisen inspiroimana päädyin taas googlettamaan millaisia kulkuvälineitä maailmalta löytyy. Tällä kertaa löytyi enimmäkseen Youtube-videoita erikoisista autoista. (Ja aikaisemmat osat yksi ja kaksi löytyvät täältä.)
Uudenkaupungin autotehtaassa valmistettavat hybridit ja sähköautot.

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Urbaania lomailua Kirjakahvilalla.

Kävinpä eilen vallan mainiolla keikalla. Esiintyjinä olivat Tuomari Nurmio ja Polka Madre jotka soittivat sekä yhdessä, että erikseen. Näistä ensimmäistä tuskin tarvitsee esitellä, mutta jälkimmäinen oli jotain Polkka punkin tyyppistä menevää humppaa esittänyt meksikolainen bändi. Vähän saman tyyppistä kuin mitä jokin Gogol Bordello soittaa.

Boonuksena lavalla oli animatronisia nukkeja.

Seuraavaksi Tuomari Nurmio ja Polka madre näyttäisi esiintyvän Jyväskylän Kesässä ja tämä keikka oli osa Turun Kirjakahvilan järjestämää Urbaani kesäloma 2009 -tapahtumaa joka jatkuu ensi viikon torstaihin asti.









  • PS: Kuvat on otettu hämärässä N78:lla joten klikkaaminen suuremmaksi tuottaa vain pettymyksen, mutta jätin linkit jos joku haluaa nähdä minkä laatuisia kuvia sillä saa.

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Ylen "Haussa heikkoja signaaleja tulevaisuuden radiosta" -kysely

Ylen radiopuolen kehityspäällikkö Tuija Aalto julkaisi blogissaan radion tulevia kehityskulkuja luotaavan kyselyn. Blogikirjoituksen kommenteissa on myös linkkejä muiden vastauksiin ja omat vastaukseni löytyvät tämän kirjoituksen kommenteista. Jos aikoo vastata kyselyyn, niin tulee mielenkiintoisempia vastauksia jos ensin vastaa ja sitten vasta lukee muiden vastaukset. (IMHO)

Lisäys: deadline on sit tänään näemmä.

keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

Ylen mahdollistajastrategia

Olin viime perjantaina Ylen järjestämässä tapaamisessa, jonka tarkoitus oli esitellä Ylen uutta mahdollistajastrategiaa nettiväelle. Strategian idea on "vastapuolen" kiteyttämänä seuraava:

"Yle antaa julkisin varoin tuotetun aineistonsa ja palvelunsa ilmaiseksi kaikkien käytettäväksi ja hyödynnettäväksi.", lähde

Iso peukku tuolle! Myös STT:n paniikkireaktio osoittaa Ylen suunnittelevan jotain liian hyvää jotta sen voisi sallia. :)

Yleläisetkin näyttävät olevan tosissaan. Ylen hallitus ja hallintoneuvosto ovat hyväksyneet mahdollistamisstrategian ja perjantain tapaamisessa sitä esitteli Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner.

Mikä oli sitten tapaamisen anti? Kovin juttu tietysti on se, että Yle johtoryhmää myöten on avoimemman Ylen takana. Lisäksi oli hienoa huomata se, että ainakin osa Ylestä on hiffannut miten netissä tulisi toimia. Samalla Yle tuli järjestäneeksi Isossa Pajassa loisteliaan Blogi/Jaiku/Qaiku-miitin ja tapasin ekaa kertaa IRL ison liudan netistä tuttuja ihmisiä.

(Tapahtumasta netissä: Qaiku-thread 1, Qaiku thread 2, kuvia, Ylen blogientry, Anne Rongas, Kari A. Hintikka , Puheet Yle areenassa)

Kiitokset kaikille :)

Kritiikkinä tapahtumasta voisin kuitenkin sanoa, että tapaamisessa ei käsitelty ollenkaan sitä mitä Yle käytännössä voi tehdä ja mitä ei. Meinaan mahdollistajastrategiasta huolimatta Yle tarpoo tekijänoikeus- ja levityssopimusten suossa eikä ole vapaa toimimaan niin kuin haluaa. Olisi siten mielenkiintoista kuulla suurten sanojen sijaan mitä Yleläisten mielestä on oikeasti mahdollista tehdä.

Lisäksi niidenkin sisältöjen kohdalla jotka ovat levitysoikeudellisesti ongelmattomia Yle joutuu varomaan kaupallisten toimijoiden tontille astumista.

Tästä Klaus Fleming blogasi yksittäisen toimittajan kannalta ja suurista linjoista puolestaan "väittelivät" Ylen Napit vastakkain ohjelmassa Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ja Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner. (kuuntele, keskustelu)

Ohjelmassa Jungnerin pointti oli se, että kaikille on eduksi jos julkisilla varoilla kustannettuja sisältöjä käytetään uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien kehittämisessä ja, että homma on reilua silloin kun kaikille annetaan samat mahdollisuudet.

Tämä käytäntö on käytössä mm. Yhdysvalloissa, jossa valtion työntekijöiden, kuten Nasan, julkaisema aineisto on tekijänoikeuksien ulkopuolella. Ja jos mietit mitä hyötyä tuosta on, niin netin kaikille avoimet karttapalvelut esimerkiksi ovat alunperin yksi Yhdysvaltojen vapaan karttadatan suora sovellutus.

Pentikäisen pelkona puolestaan oli se, että Yle ryhtyy jakamaan sisältöjään kaupallisilla kanavilla ja siinä sivussa estää muun kaupallisen toiminnan kehittymisen.

Pentikäisellä on pointti, mutta IMHO pelko Ylen ja yksityisten toimijoiden kanavien sotkeutumisesta on turhaa, koska se on jo tapahtunut. Nykyäänkään käyttäjää ei kiinnosta se, että miltä kanavalta digiboksille nauhoitettu ohjelma on tullut ja Ampparista pääsee sulassa sovussa lukemaan niin Ylen, kaupallisten toimijoiden kuin kansalaismediankin uutisia. Riippumatta siitä mitä Yle tekee, niin tulevaisuudessa tuo eri kanavien ja toimijoiden sulautuminen yhdeksi isoksi blobiksi ilman rajoja vain kiihtyy.

Lisäksi vähän harmillisesti Pentikäinen ei kerro Sanomien omista Creative Commons kokemuksista. Konserniin kuuluvat Taloussanomat, ITViikko ja Digitoday ovat jo lähemmäs pari vuotta lisensoineet uutisensa Creative Commons (Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen) -lisenssillä ilman suomalaisen uutismedian tuhoutumista.

Enkä keksi mitään syytä miksi Ylen siirtyminen osassa sisällöistään esimerkiksi Creative Commons (By-SA) -lisenssiin olisi yhtään sen ihmeellisempi muutos kuin edellä mainittujenkaan tekemä siirtyminen aikoinaan.

Muuten kuin siitä periaatteellisesta syystä, että Yle ei saa (tehdä yhtään mitään. :)

Muita linkkejä

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Web 2.0 failed

Tänään olisi ollut Megapolis 2023 - Onnelliset kaupungit häppeninki Jyväskylässä eikä kukaan (internetissä) kertonut siitä mulle.

Olisin mennyt jos olisin tienny. :(

perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Nettisensuuria Australiassa

Australiaan ollaan pykäämässä muiden länsimaiden tavoin lastensuojelun verukkeella internetsensuuria ja Australian viestintäministeri Stephen Conroy puolusti eilen TV-paneelissa sensuurin tarpeellisuutta seuraavin sanoin:

Black lists are needed to combat child pornography, pro-rape and incest websites", lähde

Suodatus on siis vielä kehitteillä ja sitä piti testata nyt keväällä. Blokkilista kuitenkin vuodettiin jo viikko sitten ja sen sisältö herätti heti aikamoisen debatin. Seurauksenaan se, että Australian kolme suurinta operaattoria vetäytyivät sensuurisuunnitelmasta. Syntyneen metelin syynä olivat listalta löytyneet tunnetut nettisivustot.

Esimerkiksi
linkit on worksafe ja Australian valitsema tekniikka mahdollistaa yksittäisten sivujen sensuroinnin joten listalla oleminen ei tarkoita, että koko sivusto olisi aiottu sensuroida.

Se miksi nuo muun muassa herättivät kärkkään debatin Australiassa on se, että Redtube (youtube pornolle) on Alexan mukaan Australian 36 suosituin sivusto. Naapurintyttö tyyliseen softcoreen erikoistunut Abby Winters on Australian suurimpia pornotaloja. Uhkapelisivusto Betfairilla puolestaan on voimassaoleva ikärajasuositus sensuurilistaa ylläpitävältä ACMA:lta.

Näiden sensurointi oli jo jotain vallan muuta kuin julkisuudessa puhuttu lapsipornon ja terroristien sensurointi ja debatin alettua ACMA julkaisi tarkemman tiedotteen siitä mitä oikeastaan ovat sensuroimassa:

-- CLIP --

The following categories of online content are the sole categories that are prohibited:

  • Online content that is classified RC or X 18+. This includes real depictions of actual sexual activity, child pornography, depictions of bestiality, material containing excessive violence or sexual violence, detailed instruction in crime, violence or drug use, and/or material that advocates the doing of a terrorist act.
  • Content which is classified R 18+ and not subject to a restricted access system. This includes depictions of simulated sexual activity, material containing strong, realistic violence and other material dealing with intense adult themes.
  • Content which is classified MA 15+, provided by a mobile premium service or a service that provides audio or video content upon payment of a fee, and not subject to a restricted access system. This includes material containing strong depictions of nudity, implied sexual activity, drug use or violence, very frequent or very strong coarse language, and other material that is strong in impact.
...

ACMA’s current list of approximately 1100 URLs relating to prohibited content and potential prohibited content hosted outside Australia includes material in the following categories:
  • depictions of child sexual abuse;
  • depictions of bestiality;
  • material containing excessive violence or sexual violence;
  • material containing detailed instruction in crime, violence or drug use;
  • real depictions of actual sexual activity;
  • depictions of simulated sexual activity which are not subject to a restricted access system.

-- CLIP --

Eli oman näkemyksensä mukaan ACMA voisi laittomuuksien lisäksi blokata pääsyn K18 materiaaleihin jos niissä ei ole ikärajavalvontaa.

Mut mut, mitä veikkaatte, että onko Australian malli myös EU:n malli eli yritetään pistää lapsille sopimaton sisältö lukkojen taakse kunhan ollaan saatu jäsenvaltiot ensin sensuuriruotuun?

Tähän liittyen hyvä uutinen on, että EU-parlamentti tyrmäsi Internet-kontrollin tiukentamisen. (HS)


Uutisia Australian nettisensuurista

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Satunnainen poiminta Lex Nokiasta osa 2

Näemmä Lex Nokian osalta juttuja tapahtuu yhä. Seuraavat tulivat internetissä vastaan äsken.


Vasemmistoliiton ryhmäaloite Turun kaupunginvaltuustolle

Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmän mielestä sähköisen viestinnän tietosuojalain eli Lex Nokian käyttöönottaminen kunnassa vaarantaa kuntalaisten ja kunnan työntekijöiden perusoikeuksia muun muassa rajoittamalla kunnan työntekijöiden yksityisyydensuojaa ja viestinnän tietosuojaa. Laki koskee yhteisötilaajan oikeutta käsitellä sähköisen viestinnän tunnistetietoja.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki antaa yhteisötilaajille poliisia suuremmat oikeudet työntekijän tunnistetietojen saamiseen. Lain soveltaminen vaarantaa myös tiedotusvälineiden lähdesuojaa ja on ongelmallinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamien ihmisoikeuksien kannalta. Useat oikeusoppineet, kansalaisjärjestöt ja poliisin edustajat ovat todenneet lain epäkohdat ja puutteet.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän kantana on, että kunnan ei tule yhteisötilaajana soveltaa sähköisen viestinnän tietosuojalakia missään toimivaltaansa kuuluvassa asiassa, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tämä koskee kunnan toimintaa työnantajana sekä esimerkiksi kunnan kirjastoja, oppilaitoksia, kunnan omistamia taloyhtiöitä, kuntien liikelaitoksia sekä kuntayhtymiä.

Edellä olevan perusteella esitämme, että kaupunginhallitus päättää, ettei Turun kaupunki ota missään toiminnassaan käyttöön Lex Nokiana tunnetun sähköisen viestinnän tietosuojalain mukanaan tuomia valtuuksia.

Turussa 9.3.2009

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä

Operaatio Kukkamyrsky.

Lex Nokia TV-mainoksen tehnyt porukka on nyt lähettämässä presidentille kukkaviestiä, jossa presidenttiä pyydetään hankkimaan korkeimmalta oikeudelta lausunto Lex Nokian perustuslaillisuudesta ennen lain vahvistamista.

Presidentti voi perustellusti näin tehdä, koska a.) kansalaisten perusoikeuksiin puuttuvaa lakia ei säädetty perustuslainvaatimassa järjestyksessä ja, b.) valtakunnan johtavat oikeusoppineet olivat järjestelmällisesti yhtä mieltä muutoksen ongelmallisuudesta.

Harmi vain etteivät ajoittaneet tätä naistenpäivään, mutta kivahan presidentille on kukkia lähettää muulloinkin.

EDIT: Kukkamyrsky loppui jo ja lähettivät 300eurolla kukkia ja presidentti hyväksyi lain. Helsingin Sanomien uutiset: Yksi, kaksi. Sivuhuomiona niin kukkamyrskyn sivut taisivat joutua eilen DDOS:n uhriksi.


sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Satunnainen poiminta Lex Nokia -uutisoinnista.

Tietosuoja on tärkeä asia. Se että suomalaisen duunarin ja insinöörin työtä ei varasteta, siitä on haluttu pitää huolta kaikissa liberaaleissa demokratioissa , Jorma Ollila (L Yle, IL)

Heh, tavallaan se on hyvä meille ettei Suomi ollut liberaali demokratia Nokian perustamisen aikoihin :) Nokia Aktiebolagin perustaminenhan 1800-luvulla meni yrityssalaisuuksien kannalta vähän rennompaan tapaan.

Puulumpun valmistus vaati uutta tekniikkaa

Metsäisen Suomen koskien partailla oli puunjalostusteollisuuden luvattu maa, jota monet bisnesmiehet tavoittelivat. Yksi heistä oli nuori vuori-insinööri Knut Fredrik Idestam. Häntä ei virkamiehen ura jaksanut kiinnostaa, vaan veri veti teollisuuteen.

Idestam onnistui saamaan luvatusta maasta hyvän tontin. Tampereen kaupunkikartassa tontin numero oli 16. Se sijaitsi alue- ja veropoliittisia erioikeuksia nauttivan kaupungin ydinkeskustassa kosken rannalla. Nykyisin tällä Hallituskadun itäpäässä sijaitsevalla tontilla toimii Metsä-Serlaan kuuluva Takon kartonkitehdas.

Idestamin yritys sai toimiluvan vuonna 1865 ja aloitti tuotannon maaliskuussa 1866. Puulumpputehdas sovelsi uutta, mullistavaa teknologiaa. Saksassa oli muutama vuosi aikaisemmin keksitty, että puusta voitiin hioa kuituja paperin raaka-aineeksi.

Puusta saatiin paperia paljon halvemmalla kuin aidosta lumpusta. Ennen Idestamia menetelmää oli Suomessa käyttänyt vain yksi yritys, Viipurin lähellä toiminut apteekkari Achates Thunebergin puuhiomo.

"Tämä paperi näyttää sekä sujuvuutensa että sitkeytensä puolesta olevan tavallisen paperin vertaisen", Sanomia Tampereelta kirjoitti innoissaan huhtikuussa 1866.

Nokian synty vaati vähän teollisuusvakoiluakin. Idestam keksi tehtaansa perustamisidean stipendimatkalla Saksassa. Mägdesprungin metalliteollisuuslaitoksen insinöörit esittelivät Idestamille laitoksen yhteyteen perustettua puuhiomoa, joka oli uutta Saksassakin.

"He eivät olleet vielä ehtineet lopettaa selostustaan ennenkuin koneiden ympärille innostuneina hyörivien joukkoon ilmaantui kiukustunut uusi tulokas, puuhiomon omistaja, joka muitta mutkitta ajoi kutsumattomat vieraat tiehensä", kertoo Karl Ekman vuonna 1930 ilmestyneessä historiateoksessa Nokian tehdas.

Idestamkin varjeli yrityssalaisuuksia tarkasti. Kun hänen palveluksessaan ollut ruotsalainen työnjohtaja julkaisi puumassa- ja pahviteollisuutta käsittelevän oppikirjan, Idestam osti kaikki käsiinsä saamansa kappaleet.

Painoksen myöhemmät kohtalot ovat hämärän peitossa, Ekman kertoo
. (l. Verkkouutiset)

torstaina, tammikuuta 22, 2009

Miten Lex Nokia vaikuttaa operaattoreiden oikeuksiin?

Lex Nokian vaikutus operaattoreiden oikeuksiin on mennyt kummallisen vähällä pohdinnalla, koska keskustelu on pyörinyt yhteisötilaajien ympärillä jollaisina operaattoreita ei ole pidetty.

Laki kuitenkin muuttuu myös niiltä kohdin jotka eivät koske pelkästään yhteisötilaajia. Nämä muutokset operaattoreiden oikeuksiin ovat olennaisia, koska niissä säädetään oikeuksista jotka eivät enää liity työpaikan internetiin tai tietovuotoihin vaan ihan kaikkeen verkonkäyttöön. Ei väliä vaikka käytätkö nettiä kotona tai kännykällä. Satojen tuhansien ihmisten sijaan nuo muutokset koskevat kaikkia.

Mikä sitten muuttuu? Yksi muuttuva asia on teleyrityksen oikeudet selvittää väärinkäyttötilanteita. Kyseisestä asiasta säätävän 13 § ensimmäisen momentin ehdotettu uusi muoto on seuraavanlainen:

13 § Teleyrityksen ja lisäarvopalvelun tarjoajan käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa


Teleyritys ja lisäarvopalvelun tarjoaja voi käsitellä tunnistamistietoja verkkopalvelun, viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun maksullisen palvelun käyttöä maksutta tai muiden siihen rinnastuvien käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi, estämiseksi ja selvittämiseksi.

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun tunnistamistietojen käsittelyn teknisestä toteuttamisesta.

Eli se sanamuoto antaa kaikessa yksinkertaisuudessaan vapaat kädet ylläpidolle toimia tunnistamistietojen osalta miten parhaaksi näkee. Nykyiseen lakiin verrattuna 13 § ensimmäisestä momentista on tuossa muuttunut kolme asiaa.

Ensimmäiseksi momentista poistuu lain perustelujen mukaan ongelmalliseksi koettu vaatimus epäilystä tiettyyn yksittäiseen rikkomukseen. Uuden muodon tarkoitus on mahdollistaa “väärinkäytöksiin viittaavien poikkeamien havaitseminen tietoliikenteessä” eli automatisoitu valvonta.

Toiseksi nykyään tunnistamistietoja saa käyttää vain esitutkintaan saattamiseksi tai teknisten ongelmien ratkomiseksi. Tätä rajoitusta muun muassa tekijänoikeusjärjestöt ovat pitäneet ongelmallisena. Uudessa muodossa teleyritys saa käsitellä tunnistamistietoja sellaistenkin väärinkäytösten yhteydessä, jotka eivät ole poliisiasioita.

Kolmanneksi yhteisötilaajien oikeuksia ei enää käsitellä 13 § ensimmäisessä momentissa vaan erikseen kohdissa 13 a-j §. Näistä ainoastaan toimittajien vakoilun kieltävä "Sonera lisäys" 13 e § koskee myös teleoperaattoreiden oikeuksia käsittelevää ensimmäistä momenttia.

Suuri kysymys kuuluukin, että ovatko vastoin yleistä mielipidettä operaattorit (myös) yhteisötilaajia suhteessaan asiakkaisiinsa?

Jos ovat, niin tällöin julkisuudessa olleet Lex Nokian ongelmat koskevat kaikkia nettiyhteyksiä eikä vain yritysten, yhteisöjen jne. sisäisiä nettiyhteyksiä. Tämä on kuitenkin myös hyvä asia, koska Lex Nokian 13 a-j § rajaavat huonosti, mutta rajaavat kuitenkin sitä miten tunnistetietoja voidaan käyttää.

Jos puolestaan eivät, niin tällöin meteli yhteisötilaajien oikeuksista on peittämässä sen, että ollaan kaikessa hiljaisuudessa antamassa kätevästi operaattoreille rajoittamattomat oikeudet verkkojensa valvontaan. Tässä kannattaa muistaa, että teknisesti operaattoreilla on jo nyt mahdollisuus tehdä mitä vain he kokevat tarpeelliseksi joten sikäli tämä vain laillistaa nykytilanteen jossa ollaan väistämättä operaattorien hyväntahtoisuuden varassa.

Noh, mutta en tiedä vastausta omaan kysymykseeni, mutta kummin päin vain niin myös operaattoreiden oikeudet laajenevat Lex Nokian myötä.

Linkkejä:
EDIT1 22012009: Sonera-lisäys on 13 e § eikä 13 d §; muutettu sanamuotoja yhtenäiseksi lain kanssa.
EDIT2 22012009: Lisää foliohattuilua
EDIT3 23012009: oikeus -> mahdollisuus

perjantaina, tammikuuta 09, 2009

Linux kysely

Juho Karvinen hakee linux-käyttäjiä vastaamaan kyselyynsä. Vastata voi 16.1 asti. (via NuVatsia)
"Teen sosiologian kandidaatin opinnäytettäni Linux-käyttäjien mielikuvista eri käyttöjärjestelmistä. Jos katsot olevasi Linux-käyttäjä (ei tarvitse olla pääasiallinen käyttöjärjestelmä), voit auttaa tutkielmassani vastaamalla kyselyyn! Kyseessä ei ole tietovisa, eli sinun ei tarvitse tuntea käyttöjärjestelmää, kunhan sinulle on muodostunut jonkinlainen kuva siitä. Olen jo etukäteen kiitollinen kaikille osallistujille!

Kysely ja tarkempia tietoja:

https://elomake3.uta.fi/lomakkeet/399/lomake.html

Talvisin terveisin,

Juho Karvinen
Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos
Tampereen yliopisto"