Olin viime perjantaina Ylen järjestämässä
tapaamisessa, jonka tarkoitus oli esitellä Ylen uutta
mahdollistajastrategiaa nettiväelle. Strategian idea on "vastapuolen" kiteyttämänä seuraava:
"Yle antaa julkisin varoin tuotetun aineistonsa ja palvelunsa ilmaiseksi kaikkien käytettäväksi ja hyödynnettäväksi.",
lähde Iso peukku tuolle! Myös STT:n
paniikkireaktio osoittaa Ylen suunnittelevan jotain liian hyvää jotta sen voisi sallia. :)
Yleläisetkin näyttävät olevan tosissaan. Ylen hallitus ja hallintoneuvosto ovat hyväksyneet mahdollistamisstrategian ja perjantain tapaamisessa sitä esitteli Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner.
Mikä oli sitten tapaamisen anti? Kovin juttu tietysti on se, että Yle johtoryhmää myöten on avoimemman Ylen takana. Lisäksi oli hienoa huomata se, että ainakin osa Ylestä on hiffannut miten netissä tulisi toimia. Samalla Yle tuli järjestäneeksi Isossa Pajassa loisteliaan Blogi/Jaiku/Qaiku-miitin ja tapasin ekaa kertaa IRL ison liudan netistä tuttuja ihmisiä.
(Tapahtumasta netissä:
Qaiku-thread 1,
Qaiku thread 2,
kuvia,
Ylen blogientry,
Anne Rongas,
Kari A. Hintikka ,
Puheet Yle areenassa)
Kiitokset kaikille :)
Kritiikkinä tapahtumasta voisin kuitenkin sanoa, että tapaamisessa ei käsitelty ollenkaan sitä mitä Yle käytännössä voi tehdä ja mitä ei. Meinaan mahdollistajastrategiasta huolimatta Yle tarpoo tekijänoikeus- ja levityssopimusten suossa eikä ole vapaa toimimaan niin kuin haluaa. Olisi siten mielenkiintoista kuulla suurten sanojen sijaan mitä Yleläisten mielestä on oikeasti mahdollista tehdä.
Lisäksi niidenkin sisältöjen kohdalla jotka ovat levitysoikeudellisesti ongelmattomia Yle joutuu varomaan kaupallisten toimijoiden tontille astumista.
Tästä Klaus Fleming
blogasi yksittäisen toimittajan kannalta ja suurista linjoista puolestaan "väittelivät" Ylen Napit vastakkain ohjelmassa
Sanoma Newsin toimitusjohtaja
Mikael Pentikäinen ja Ylen toimitusjohtaja
Mikael Jungner. (
kuuntele,
keskustelu)
Ohjelmassa Jungnerin pointti oli se, että kaikille on eduksi jos julkisilla varoilla kustannettuja sisältöjä käytetään uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien kehittämisessä ja, että homma on reilua silloin kun kaikille annetaan samat mahdollisuudet.
Tämä käytäntö on käytössä mm. Yhdysvalloissa, jossa
valtion työntekijöiden, kuten Nasan, julkaisema aineisto on tekijänoikeuksien ulkopuolella. Ja jos mietit mitä hyötyä tuosta on, niin netin kaikille avoimet karttapalvelut esimerkiksi ovat alunperin yksi Yhdysvaltojen vapaan karttadatan suora sovellutus.
Pentikäisen pelkona puolestaan oli se, että Yle ryhtyy jakamaan sisältöjään kaupallisilla kanavilla ja siinä sivussa estää muun kaupallisen toiminnan kehittymisen.
Pentikäisellä on pointti, mutta IMHO pelko Ylen ja yksityisten toimijoiden kanavien sotkeutumisesta on turhaa, koska se on jo tapahtunut. Nykyäänkään käyttäjää ei kiinnosta se, että miltä kanavalta digiboksille nauhoitettu ohjelma on tullut ja
Ampparista pääsee sulassa sovussa lukemaan niin Ylen, kaupallisten toimijoiden kuin kansalaismediankin uutisia. Riippumatta siitä mitä Yle tekee, niin tulevaisuudessa tuo eri kanavien ja toimijoiden sulautuminen yhdeksi isoksi blobiksi ilman rajoja vain kiihtyy.
Lisäksi vähän harmillisesti Pentikäinen ei kerro Sanomien omista Creative Commons kokemuksista. Konserniin kuuluvat Taloussanomat, ITViikko ja Digitoday ovat jo lähemmäs
pari vuotta lisensoineet uutisensa Creative Commons (
Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen) -lisenssillä ilman suomalaisen uutismedian tuhoutumista.
Enkä keksi mitään syytä miksi Ylen siirtyminen osassa sisällöistään esimerkiksi Creative Commons (
By-SA) -lisenssiin olisi yhtään sen ihmeellisempi muutos kuin edellä mainittujenkaan tekemä siirtyminen aikoinaan.
Muuten kuin siitä periaatteellisesta syystä, että Yle ei saa (tehdä yhtään mitään. :)
Muita linkkejä
